Lisäys

Taidan olla ihan sekaisin. Olenko ollut masentunut 4 vai 5 vuotta? Mikä vuosi nyt on? Mikä viikonpäivä? Nukuinko eilen? Nukuinko toissapäivänä? Milloin söinkään viimeksi? Tällaiset kysymykset hypähtelevät mieleeni, ja hetkeksi saatan unohtaa esim. sukunimeni. En tiedä pitäisikö huolestua ja jos pitäisikin, en oikein osaa kuin olla hiukan huvittunut. Onhan tätä persoonan jakaumaa yms. ollut nyt jonkin aikaa, oireilua kait jo yli vuoden. Mutta koskaan ei ole tuntunut siltä kuin mieleni olisi pakattu liian tiukkaan pääni sisällä toisen mielen viedessä tilaa. En oikein koe sitä toista itsekseni ollenkaan. Terve järki (jos sitä tältä tytöltä enää löytyy) sanoo että haloo, sinä olet sinä vaikka miten käyttäytyisit, se toinen on vain sairaus.

Sairaus?

Ei...en näe sitä sairautena. Tavallaan se lievittää yksinäisyyttäni kun lähes jatkuvasti se toinen puhua pulisee pään sisällä.
Yksinäinen dialogini minun ja ruokavammamörköni kanssa on nyt saanut reippaasti maustetta.
Ja hukkuva hullu kun olen, takerrun jokaiseen pieneenkin olkenkorteen mikä saattaisi edes hetken pitää minut pinnan yllä. Oikeastaan nautin siitä, että voin keskustella jonkun kanssa milloin ikinä siltä tuntuu.

Voi että. Kuulostan varmasti niin hullulta.
Häpeän itseäni, mutta missäpä muuallakaan tätä kaikkea purkaisi?