---9:09---

.

55.3 kiloa. En saanut nukuttua kunnolla, joten luultavasti olisi voinut tippua enemmänkin. Tänään on aika psykiatrille että saisin paperilla todistuksen siitä, etten ole vaarallinen liikenteessä. Nälkä. En syö. Aavistan että repsahdan jos pistän yhtään mitään suuhuni... Huomenna tapaan "Miraa". Sitten on torstai vielä aikaa laihtua, ja sitten onkin jo perjantai. Mennään ostamaan lentoliput myös tänään.

.

.

---11:46---

.

Noh, sain ne paperit, ja ostin rotille ruokaa. Nyt värjäilen hiuksiani ja mietin miten voisin siivota huonettani vielä lisää, se on ihan tupaten täynnä tavaraa. Isoin sotku on varmaan tuo iso kasa käsilaukkuja joka irvistelee minulle nurkasta. Niille ei ikinä löydä hyvää paikkaa jostain syystä, ja minulla on paha tapa ostaa aina vaan lisää ja lisää laukkuja. Keko kasvaa kasvamistaan.

.

.

---15:49---

.

Äyh että osaakin väsyttää. Nukuin varmaan kolmen tunnin nokoset, sitten ryntäsin vaa'alle ja hihkuin innoissani numeroille 55.1, joita se näytti. Tukka on kivan über-blondi nyt, pistän siihen jotain siistin värisiä raitoja kunhan ehdin. :D Vaikkapa sinistä ja punaista. Jotain outoa. Tai no, nykyään ei mikään oikeastaan ole outoa. Pukeutuisi sitä miten kummallisesti tahansa ja meikkaisi kuinka oudosti vain, joku aina lyö laudalta. Suomi on sillä tavalla hauska paikka, että täällä useimmat ei korvaansa lotkauta outouksille. Hollannissa tuijotettiin ihan avoimesti.

.

.

---19:32---

.

Tuli vielä käytyä kaupoilla. Kun tulin metrosta, edelläni kävelivät vanha mies ja nainen. Nainen piti miehestä tosi tiukasti kiinni, mutta kaatuili jatkuvasti. Ensin luulin että nainen oli humalassa ja kaatuili sen takia, joten kävelin vain ohi (hyi minä!!). Mutta pyyhällettyäni ohi pysähdyin röökille vähän matkan päähän ja siinä seisoskellessani katselin tämän kaksikon menoa. Mies oli vain minun pituiseni ja aika vanha myöskin, ja hänellä oli selvästi vaikeuksia auttaa naista pysymään pystyssä. En sitten tiedä mikä minuun iski, mutta menin auttamaan häntä nostamaan naisen pystyyn. Sain kuulla, että naisparalla on niin paha reuma, että hän tarvitsisi pyörätuolin.

Tuli niin paha olo, että melkein itkin.

Päätin, että tästä lähtien en kävele apua tarvitsevan ohi ikinä.

.

.

---20:15---

.

Kylläpäs tänään tulee taas höpötettyä kaikenlaista. :D Koittakaa kestää, oi te 2 lukijaani.

Elikkäs, lueskelin Filth in the beauty:n vanhempia tekstejä, ja yksi juttu kolahti oikein tosi kovasti. "Eihän va'alla näkyvä paino periaatteessa ole vain se mitä mittaamme: vaan itsetuntomme." Istuin sitten tässä persauksellani pitkän aikaa ja mietin, miten kovin totta tuo onkaan. Jos vaa'an numero on noussut, en kehtaa mennä ulos ja näen itseni pulleampana kuin mitä varmasti olenkaan. Jos taasen numero on mennyt alas sadallakaan grammalla, olen (hiukan) ylpeä itsestäni, ja uskallan mennä ulos. Ehkä jopa tunnen oloni kauniiksi.

Epäilen, että tämän tietyn tunteen takia olen niin riippuvainen laihdutuksesta.

= Olen riippuvainen siitä kauneuden ja onnistumisen tunteesta.