---12:28---

*

Hermostuttaa. Menen tapaamaan 'Miraa' kohta. Tulee varmaan olemaan ihan kivaa, mutta päässäni pyörii jatkuvasti se, olenko tarpeeksi laiha menemään ulos. Suorastaan anelen häiriötäni päästämään minut ulos.

*

"Ei sillä ole mitään väliä miltä mä näytän hänen seurassaan."

Hän on paljon sinua laihempi. Häpeäisit itseäsi! Jää sisään, ettei sinun tarvitse mennä nolaamaan itseäsi läskiesi takia!

"Mutta kun mä haluaisin tavata harvoja kavereitani--"

Peru! Peru! Jää sisään häpeämään! PERU!

*

...jne. Päänsisäisiä konflikteja riittäisi vaikka muille jakaa. En kuitenkaan peru. Tahdon tavata 'Miraa'. Vaiennan häiriön ja menen meikkaamaan, valitsen mustat vaatteet että näytän hoikemmalta, mietin mitä teen jos hän haluaa mennä syömään.

*

Ja muuten. Päätin lisäillä muitakin kuvia, joista pidän. En pelkkiä luurankoja.

*

*

---17:40---

*

Oli kivaa. Uskaltauduin juomaan jääteen jonka kaloreista minulla ei ole hajuakaan. Söin myös 80-kalorisen mehujään. Vähän harmittaa kun nyt selvisin pari päivää syömättä. Mutta eipä hätiä, oli kiva vain nauraa ja jutella ja unohtaa tämä häiriö edes hetkeksi. Vieläkään ei ahdista. On ihanaa, kun on ystävä jonka kanssa voi nauraa, jonka kanssa voi unohtaa kaiken. Edes yksi ystävä, joka aina silloin tällöin särkee yksinäisyyteni ja korvaa sen ilolla. Jota näkee ihan naamatusten, eikä vain mesen keskustelu-ikkunan kautta. Teksti on jotenkin niin kylmää. Sanat ja nauru ovat lämpimiä.

*

Mietin jatkuvasti, saankohan lisää kavereita sitten koulussa. Suurin osa tulee olemaan 2-3 vuotta nuorempia, joten pelkään etten sovi joukkoon. Osaan haudata ujouteni tosin, joten toivon että saan lisää kavereita. Oikeita ihmisiä, ei ihmisiä jotka vain istuvat kirjoitettujen sanojen takana. En tosin vähättele nettikavereitanikaan (tai no, sitä yhtä jonka kanssa yhä juttelen), koska he ovat saavutettavissa silloinkin kun olen liian masentunut tai itkuinen mennäkseni ulos.

*

Vähän pelottaa.

Elämäni on muuttumassa.

Tai no, päivieni sisältö ja tulevaisuuteni ovat muuttumassa.

Homma on taas hanskassa. Tai ainakin melkein.

En ehkä sittenkään ole tuomittu istumaan täällä elämäni loppuun asti.

En ehkä sittenkään ole tuomittu työttömyyteen ja yksinäisyyteen.

Samalla kaikki tämä tuntuu helpottavalta, mutta myös niin pirun pelottavalta.

Olen ehkä höperö, sillä pelkään että ne 15-v teinit alkavat kiusaamaan minua. :D Hahah. Huvittava ajatus. Onneksi elämä on kovettanut minua niin paljon, että en enää vain istuisi solvausten paskaisessa sateessa. En enää epäröisi antaa samalla mitalla takaisin, kuten silloin joskus nuorempana.

Toinen ajatus.

Mitä jos olen pelottava? Ja sitten kaikki pysyvät poissa. Mitäs sitten?

Ähh. Ei pitäisi muhia näitä asioita liikaa.

*

*

---22:19---

*

Hohhoi. Tuli tungettua 1500 kalorin edestä jäätelöä naamaani.

En jaksa juuri nyt angstata asiasta. En jaksa oksentaakaan. Olkoon, mikäs kiire minulla nyt olisikaan, kun lähtö miehen luo viivästyi? Otetaan laihdutus rauhassa. Kaloriraja olkoot 400/päivä. Tiedän pystyväni siihen ilman hirveää vaivannäköä, ja olisihan se himpun verran terveempääkin kuin paastoaminen / ahmiminen ja oksentelu.

Vähän harmittaa, että tuli ahmittua sitä jäätelöä.

Olisi ollut kiva pystyä paastoamaan vaikka viikko, mutta minulla ei taida olla tarpeeksi rautaista tahtoa moiseen. Noh, ei voi mitään.

/Pika-angst: Nyyh nyyh voi voi kun meni paskaksi.

Okei, moving on.

Elikkäs 400 kaloria per päivä, ja voisi huomenna taas alkaa käymään treenaamassa. Jos vaikka polttaisi 100 kaloria, niin olisi ihan hyvä juttu. Mutta mutta, ei paineita. En halua alkaa stressaamaan tästä, taas. Jos olisin koulun alkaessa 50-52, olisin onnellinen. Aikaa on jotain yli 40 päivää. Ja pudotettavaa sellaiset 3-5 kiloa. Pitäisi onnistua, eikö?