Kissani kuoli tänään. Kissani, joka on ollut kanssani neljännestä syntymäpäivästäni lähtien. Se oli iso osa perhettäni, eikä sitä oikein kissaksikaan voi sanoa - se oli niin inhimillinen, ja ymmärsi puhetta aivan uskomattoman hyvin.
Parin viime päivän aikana se meni todella sairaaksi. Jopa sen ääni oli jotenkin tuskainen ja väsynyt kun se kehräsi. Sillä oli pahasti levinnyt rintasyöpä. Olisi ollut rääkkäystä pitää se elossa.
En ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että kissani on poissa.
Luulin, että se tulisi takaisin vielä edes kerran.
5 vuotta sitten
4 kommenttia:
Voieij. Otan osaa<3
otan osaa.. lemmikin menettäminen on tosi raskasta. koita jaksaa!
Voi ei, melkein itkin kun luin tämän, sillä oma kissa on tuolla olkkarissa ja juuri mietin mitä helvettiä enää elämässäni tekisin jos sekin menisi pois.. tuhannesti voimia sinulle!! :( <3
hui. Mä jo valmiiksi pohdin oman koirani kuolemaa. Se kun on jo kuitenkin 13 ja aika iso osa mun elämää.
Vaikeinta on nimenomaan käsittää, että jo poismenneet ei tule takaisin. Mut miksei ne vaan vois tulla takasin?
Lähetä kommentti