keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

---21:49---

Yhä sairaana. Yhä ahminut. Aina vain huonompi peilikuva. Inhottava. INHOTTAVA!

Olen tajuttoman loistava valehtelemaan ja näyttelemään. En tosin syyllisty näihin muuten kuin pakosta suojellakseni omaa hulluuttani. "Voi, mä oon voinu nyt niin paljon paremmin" upposi tukihenkilöön kuin kivi kaivoon. Kaksi kuukautta lomaa hänestäkin. Onneksi. En kestänyt häntä enää. Ja "Ehkä mun pitäis alkaa tarkkailemaan mun syömisiä taas" upposi äitiini suorastaan syntisen hyvin. Outo kontrollin hakeminen syömiseen taas ei saanut kelloja soimaan.
Tuli paha olo tosin.
Miksi minun on pakko pettää näitä ihmisiä?
Siksi, että voin laihtua, ja olla rauhassa.
Sodin kaikkia omia ihanteitani vastaan, joka on naurettavaa.

Tunnen oloni Klonkuksi. En tiedä miksi.

Huomenna palaan porkkana päivässä linjaani. Minun on ruoskittava itseni takaisin raiteilleni. En halua lihoa enää! En kestäisi sitä.

Punnitsen itseni ensi maanantaina. Jos uskallan pysyä pois vaa'alta. Tässäpä testi minulle. Hallitseeko vaaka minua? Kohta nähdään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kun niille läheisille tai niille ihmisille, jotka yrittävät auttaa ei kannattaisi valehdella. itselleenhän siinä hallaa tekee. hyvä minäkin olen sanomaan. päässä soivat lauseet: kiitos, voin todella hyvin! kyllä olen syönyt. on minulla ruokaa, älä huoli. ja en, en ole oksentanut pitkään aikaan (tuntiin).

että niin. kun päässä on vain se, että jättäisivät rauhaan että saisi laihtua! mutta meidänhän parasta ne ihmiset tahtovat ja kun valehdellaan niille, valehdellaan myös itsellemme ja vielä uskotaan ne omatkin valheet lopulta.

rehellisyys maan perii.

hah,
kukahan ne minun maat on perinyt...

the girl kirjoitti...

huihui. valheet on helppoja tulemaa. tänää mult täti kysyi onks mul syömishäiriöö.. sanoin ettei oo. eka oli anoreksia, nyt on buliminen vaihe (paino siin 56-58kg) laksoinee sekoitettuna. pikkuhiljaa taas kohti anoreksiiaa>

sit hän rupes selittää kuinka vaarrallist se on :s biha ku en tietäis