---12:30---
.
Tänään pystyin syömään sen 400 kaloria, jugurttina tosin. Ja hui! Paino oli tippunut lukemiin 53.6! Olisin voinut tanssia.
Viime yö oli outo. Heräsin kesken unieni siihen että sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Mietin väsyneenä "no nyt mä kuolen", ja nukahdin taas. Sitten näin outoa unta, jossa me kaikki laihduttajat ja syömishäiriöiset bloggaajat pidettiin miitti. :D Se oli aika huvittava uni.
Nyt tosin hermostuttaa hiukan. Ehdinköhän karistaa vielä 1.6 kiloa ennenkuin menen Hollantiin? Entäs 3.6 kiloa? Kyllä se kai onnistuu jos jatkan samaan malliin, mutta ahmimaan repsahtamisen mahdollisuus suoraan sanoen hirvittää...
Jotenkin kuvittelen, että heti kun ahmin painoni ampaisee 60-70 kilon paikkeille.
Olen niin turhamainen, että näen painajaisia lihomisesta ja syömisestä. Pelkään lihomista kuollakseni.
Tänään taas tapaamaan Miraa. Toivottavasti ei mennä kahvilaan.
.
Mietinpä tässä. Miksi oikein teen tätä itselleni? No tietysti haluan olla kaunis. Mutta eihän noin höperö toive voi tällaista aiheuttaa? Tänään puntarille hypätessäni tunsin taas sen euforisen onnistumisen tunteen. Ahh, lovely. Ja ehkä jokin osa aivoistani vielä kuvittelee, että olen kontrollissa. Ja, kaiken lisäksi, hykertelin tyytyväisyydestä miettiessäni miten pikkuhiljaa vaihdan bulimisen käyttäytymisen anorektiseen. Hur hur hur, olen kohta anorektikko. Outoa & sairasta. Ja onhan tässä vielä painoa pudotettavana, ja paljon paljon aikaa repsahtaa taas bulimiseksi.